Lupauksia – Promises (FIN/ENG)

Pitäiskö ruveta käyttämään hammaslankaa vai rakastaa itseään enemmän? Lupauksia on kiva tehdä. Lupaamalla ongelma on yleensä jo lähempänä ratkaisua ja tehtävä puoliksi hoidettu. Voi jo tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi käytännössä tekemättä yhtään mitään. Mutta jos jo pelkällä lupauksella on positiivisia vaikutuksia, mikä motivoi saattamaan lupauksen käytäntöön? Ehkä se ettei ole mitään hirveämpää tunnetta kuin oman lupauksen pettäminen. “Parempi ihminen”-fibat on äkkiä unohdettu mikäli salilla ei tulekaan käytyä kolme kertaa viikossa ja kasvikset jää edelleen kaupan hyllylle. Lupauksen kääntöpuoli tulee nopeasti esille. Siksi itse suhtaudun maltilla uuden vuoden lupauksiin. Jopa se hammaslangan käyttö voi olla petollinen lupaus.

Should I start using dental floss or love myself more? It’s nice to make promises. By promising the problem is usually closer to the solution and half made. You can already feel yourself as a better person without doing anything in practice. Nice and easy. But if you can get positive effects just by doing the promise, what motivates you to fulfill it? Perhaps that there is no more terrible feeling than betraying your own promise. Those “Better Man” vibes have quickly been forgotten if you can’t get yourself to the gym three times a week and still leaving vegetables to the store shelf. The reverse side of making promise will come up quickly. That is why I´m very careful with new year’s promises. Even using dental floss can be a deceptive promise.

 

Tänä vuonna lupausten sijaan keskityin tavoitteiisiin. Kun uuden vuoden lupauksen muotoilee tavoitteeksi herää realistisempi kunnianhimo. Tavoitteen voisi muodostaa esimerkiksi kysymällä kuka ja missä haluan olla kun seuraavan kerran kun taivas räjähtelee raketeista, ihmiset ovat mukavassa etukenossa  ja vuosi 2019 toivotetaan tervetulleeksi? Kun tähän osaa vastata seuraava kysymys on miten siihen päästään ja tavoite on enää tekemistä vaille valmis. Tämä ei tarkoita, että joka vuosi tulisi olla ihmisenä askeleen lähempänä pyhimystä, valloittaa jokin kuuluisa vuoren nyppylä tai tienata kansantalouden budjettivajeen verran rahaa. Tyytyväisyys nykyhetkeen ja itseensä on tottakai tärkeää, mutta se ei saisi olla esteenä itsensä kehittämiselle. Varsinkin mikäli se on esteenä sille mitä haluaisi oikeasti tehdä tai olla.  Pieni itsetutkiskelu on paikallaan aina välillä ja vuoden aloitus antaa hyvän hetken tarttua uudella ryhdillä niihin oman elämän tavoitteisiin. Yhden tavoitteen perässä on kuitenkin turha juosta päättömästi laput silmillä vuodesta toiseen vaan ennemmin miettiä mitä kokemuksia elämäänsä haluaa ja miten tavoite edesauttaa näiden kokemusten sisällyttämistä omaan elämään. Tälläinen ajattelu ei myöskään tee kenestäkään epäonnistujaa mikäli tavoite ei mustavalkoisesti täyttyisi ja maaliviiva ylittyisi.

This year, instead of promises, I focused on goals. It is easy to set a goal  for example asking who and where I want to be when next time the sky fills with fireworks and the year 2019 is welcomed? The next question is how to get it and the goal is ready. The only thing left is make it happen. This does not mean that every year a person should be a one step closer to a saint, conquer some famous mountain or earn enough money to cover the national budget deficit.  Satisfaction with the own present life and yourself is of course important, but it should not be an obstacle to self-development. Especially if it is an obstacle to what you really want to do or be. Sometimes a small self-examination can be very helpful and the start of the new year gives a good time to take a new approach to your goals. However, it is unnecessary to run endlessly year after year after one goal without focusing on anything that is happening around you.  Rather one should think about what experiences do they want to have and how the goal contributes to incorporating these experiences into their own lives. That kind of thinking does not make any  a failure if the goal is not black-and-white achieved and the goal line would never be exceeded.

Tavoitteen ei välttämättä tarvitse myöskään olla yksiselitteisesti muodostettavissa kokonaiseksi lauseeksi. Se voi olla ajatus, tunne tai mielentila. Kun itse tietää mitä haluaa ja tavoittelee ei muulla ole väliä. Ajoittain joku kuitenkin aina iskee kysymyksen “mikä susta tulee isona?” tai “mitä elämältä haluat?” pöytään ja silloin on kätevää olla valmiina joku lyhyt suullinen sepustus omista tavoitteisa ja mielellään yleisesti hyväksyttävä sepustus jos haluaa päästä tilanteesta helpolla. Mutta ainoastaan näitä kiperiä tilanteita varten. Muuten ainut mikä merkitsee on se että itse tietää mitä haluaa ja tekee töitä sen eteen.

The goal does not have to have a written or even verbal form. It can be a thought, a feeling or a state of mind. When you know what you want nothing else matters. However, someone always asks the question “what are you going to do when you grow up?” or “what do you want from life?” and then it’s handy to be ready with some sort of answer. But only for those tricky situations. Otherwise, the only thing that matters is that you know what you want and to work constantly for it.

Rakkaudella,

Dora

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *